Vuoden 2012 parhaat

Vuosi 2012 toi mukanaan paljon uusia antoisia ja viihdyttäviä kuuntelukokemuksia, sekä vanhojen että uusien suosikkien toimesta, mutta tälläkin kerralla suurin osa tästä musiikista oli levytetty jo aikaisemmin. Toisaalta onnistuin kuulemaan myös kohtuullisen paljon nimenomaan 2012 julkaistuja levyjä, joista onkin ilahduttavan vaikeaa poimia parhaimmat tapaukset.

Kotimaassa ilmestyi koko nippu hyvää musiikkia - etunenässä naisäänet; Emma Salokosken, Mariskan, Laura Närhen, Anna Puun ja tietysti Kerkko Koskinen Kollektivin levyt olivat kaikki oikein hyviä, miespuolella ainakin Sara ja Harmaja kuuluivat kärkeen, mutta kirkkain helmi oli vanhan konkarin Heikki Salon "Hiili" - jonka olenkin jo tapojeni vastaisesti kehunut sen ilmestymisvuonna, joten ei siitä sen enempää - teksti löytyy täältä - kuin että se pitää kutinsa vieläkin.

Maailmalla ilmestyi samaten aika monta sellaista levyä, jotka mielelläni lisään kuuntelukokemuksiini; syylliset olivat usein suhteellisen kokenutta kaartia, kuten esim. John Hiatt, Joan Osborne, Joe Bonamassa, mutta uudempiakin osaajia löytyi - vaikkapa Martha Wainwright.

Kaksi oli kuitenkin minun listallani yli muiden; ensinnäkin vanha ystäväni Robert Cray, jonka uusi albumi "Nothin´ But Love" oli todellinen paluu huipulle muutaman sinänsä pätevän mutta ei loistavan työn jälkeen. Hänen laulunsa on parempaa kuin milloinkaan, soitto sävykästä ja hillittyä, tuotanto sitä ajatonta - en oikein osaa tehdä muuta eroa tämän ja hänen muun 2000-luvun tuotantonsa välillä kuin että tämän levyn biisit ovat järjestään hyviä; jos hän joskus on syyllistynyt soundilla surffaamiseen, niin tällä kertaa siitä ei ole pelkoa.

Hieman uudemmista suosikeistani Calexico löi pöytään mestariteoksen "Algiers", joka bändin aikaisempiin, sinänsä hyviin levyihin verrattuna oli ehkä hieman enemmän formatoitu - laulut olivat kunnon popkappaleita enemmän kuin tunnelmallisia tuokiokuvia. Tämä saattaa häiritä bändin vanhoja faneja, koska se kieltämättä on enemmän keskitietä kuin kuulemani varhaisemmat teokset, mutta minähän olen nimenomaan popmusiikin suurkuluttaja ja pidän selkeistä sävelteoksista.

Vielä täytyy todeta, että sekä Spotifystä että levyhyllystä löytyy vielä aika monta sellaista vuoden 2012 julkaisua, joilla olisi saattanut olla potentiaalia myös tälle listalle, mutta joita en vain ole ehtinyt kuunnella tarpeeksi omatakseni niin varmaa mielipidettä, että sitä voisi vielä tuoda julki. Ja lisäksi on vielä todettava, että kolmas sarja Suomen ja ulkomaiden lisäksi eli Ruotsi toistaiseksi on ilman ehdokasta vuoden parhaaksi levyksi - muutamia levyjä ehdin kuulla, mutta ne olivat joko ko. artistin tuotannossa tai sitten yleisesti ottaen niin keskinkertaisia, etteivät ne pääse mukaan tähän yhteyteen, ainakaan vielä.